Kaikki eivät vieläkään ymmärrä
Takavuosien hiihtovaikuttajia ja hiihtäjää syytettiin törkeästä petoksesta. Tuomiot on annettu ja nyt odotellaan mahdollista seuraavaa näytöstä Hovioikeudessa.
Keskisuomalainen-lehden urheilutoimittaja Tommi Roimela yritti kolumnissaan listata nyt päättyneen oikeudenkäynnin voittajia ja häviäjiä. Roimelan kenties puolisukkelaksi tarkoitettu teksti oli sisällöltään ja ajatuksiltaan luokaton esitys.
Roimela kirjoittaa:
“Suomessa on liki käsittämättömästi jääty kiinni menneeseen. Aivan kuin ei olisi nähty, että Suomessa toimittiin 1990-luvulla (ja tietysti myös aiemmin) vain ajan hengen mukaisesti. Eihän dopingin käyttöä voi millään tavalla hyväksyä, mutta silti pitäisi ymmärtää, että Vähäsöyrinki ja karpaasit eivät ole mitään rikollisia.”
Nuori toimittaja missaa koko asian pointin.
Oikeutta käytiin siitä, saako valheen voimalla haastaa ihmisiä oikeuteen ja vaatia heiltä vilpillisesti korvauksia. Oikeutta käytiin siitä, saako valan vannoneena valehdella. Oikeutta käytiin siitä, saako suomalaista oikeusjärjestelmää käyttää petoksen keinoin hyväksi oman edun tavoittelussa.
Tässä jutussa vanhat valheet tulivat todistetuiksi ja samalla piti vähän paskakasaa pöyhäistä. Silloin usein haisee aika pahalle.
Annettujen tuomioiden rikosnimike on “törkeä petos”. Toimittaja Roimela tietää varmasti, että esimerkiksi väärä vala on rikos. Tietäähän?
Urheilun doping-moraalinkin kannalta tilanne
on nyt aivan toinen kuin vaikkapa 1980-luvulla. Ennen riitti urheilun
itsesääntely. Urheilun likapyykki pestiin omassa piirissä ja se riitti myös
yhteiskunnan etujen kannalta.
Sittemmin urheilu on oikeudellistunut. Urheilussa liikkuu hyvin suuri raha ja esimerkiksi valtionapujen saannin ehdot on tarkoin määritelty. Valtionavun suuruus riippuu menestyksestä, mutta vastaavasti valtionavun edellytyksenä on puhtourheilu. Ei dopingia. Suurennuslasi on nyt suurempi ja tarkempi.
Suuressa maailmassa urheilijat ovat itse oikeudellistaneet urheilua lähtemällä kumoamaan saamiaan kilpailukieltoja siviilituomioistuimissa.
Voittajia ja häviäjiä listatessaan Roimela
nostaa suurina voittajina esiin juristit ja vielä vähättelee heidän
työmääräänsä. Veikkaanpa, että satunnainen puukkohippajuttu on huomattavasti
vähätöisempi kuin kyseinen tapaus.
Lisäksi toimittaja unohtaa kolumnissaan sujuvasti koko
jutun suurimman voittajan:
Medialle tämä kaikki on ollut kuukausia kestävä kultakaivos.
.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Ilkka, ne on noi nuoret urheilutoimittajat aina niin innoissaan, että välillä eivät näe metsää puilta.
Tai oikeasti aika usein eivät näe. Siksi ne on laitettukin urheiluosastolle ja rajattu juttu jonkun yksittäisen urheiluottelun lopputuloksen kertomiseen. Saavat ne siinä vähän myös tulokseen vaikuttavista asioista, kuten pelin luonteesta ja hallinnasta vähän jotain maalailla, kunhan lopputulos on laitettu lehteen oikein.
Se on aina vaarallista kun tällaisille antaa laajemman aiheen, jota käsitellä. Tulos on sitten jotain lukemasi kaltaista.
Minun mielestäni tässä viimeisimmässä doping-asiaa käsittelevässä oikeudenkäynnissä plussaa oli se, että nyt kansalaiset saivat todistettavasti tietää, että urheilujohto oli tietoinen doping-ohjelmasta, oli jopa itse sitä järjestelemssä (Vähäsöyrinki venäläisten kanssa), Piirainen ja Leppävuori tiesivät tuomareiden mielestä enemmän kun antoivat ymmärtää, eli valehtelivat oikeudessa, mutta koska teko ei täyttänyt törkeän rajaa, olikin vanhentunut ja pääsivät näin ollen kun koira veräjästä. Isometsän todettiin käyttäneen epoa ja jäi vielä todistajavalehtelusta kiinni, josta joutuu pakostakin vielä oikeuteen hakemaan tuomion. Ja eipä ne Kirvesniemen ja Immosenkaan selittelyt oikein tuomareita vakuuttaneet.
Kaiken kaikkiaan kansa sai lopultakin tietää, että järjestelmällinen dopingin käyttö oli Suomessa 90-luvulta ainakin omiin 2001 Lahden kisoihin asti olemassa. Joten enää ei Piiraisen ja muiden ex-hiihtopomojen vakuuttelut jatkossa, että mitään ei ole käytetty ja mitään ei tiedetä mene läpi tälle kansalle.
Se niinkuin yleiskuvana jutusta.

Kommentoi 1 kommentti