Demareiden strategiana on siipeily eli gloryhunting

Menestyksen aallonharjalla on aina mukava ratsastaa - silloinkin, kun ei ole kyse omasta menestymisestä. Muiden menestyksellä elvistelyä kutsutaan gloryhuntingiksi, jolle en keksi parempaa suomennosta kuin "siipeily".

SDP on tänä keväänä valinnut julkisuusstrategiakseen siipeilyn. Jo vaali-iltana Jutta Urpilainen käyttäytyi kuin voittaja. Hän halusi ottaa osan Perussuomalaisten vaalivoitosta demareiden kunniaksi korostamalla sitä, kuinka "kansa halusi muutosta."

Urpilainen jätti mainitsematta, ettei kansa halunut SDP:n muutosta. SDP oli vaalien toiseksi suurin häviäjä Keskustan jälkeen. Tulos oli demareille kaikkien aikojen huonoin ja puoluesihteeri Mikael Jungnerin puheet Jutta-ilmiöstä huvittivat.

Selvää onkin, että siipeilystrategian aivo on juuri Jungner - viestintäsuunnittelun osaaja ja kettu.

Tänään Timo Soini ilmoitti puolueensa pakittavan oppositioon. Uudessa tilanteessa Jutta Urpilainen kiipesi Jyrki Kataisen reppuselkään huutelemaan. Urpilainen käyttäytyi median edessä ikään kuin hän olisi hallitustunnustelija. Ikään kuin hän olisi asemassa linjata hallituksen värikarttaa.

Oikea hallitustunnustelija Katainen reagoi demareiden gloryhuntingiin vastaten median kysymykseen hallituspohjasta, ankkuroiden mukaan haluamansa puolueet. Taitava liike.

Hetkeä aiemmin Urpilainen oli vastannut samaan kysymykseen ottamalla SDP:lle aikalisän tarkoituksena "tutkia muiden puolueiden hallitustunnustelijalle antamia vastauksia".

Demareiden peli ei lupaa hyvää tulevan hallituksen toimintakyvylle. Nähdäänkö seuraavan hallituksen lopuksi ennenaikaiset eduskuntavaalit? En ihmettelisi.