Ilkka Talasranta: Hakemus valtakunnanvalittajaksi

Julistetaan haettavaksi valtakunnanvalittajan virka. Virkaan valittavalta edellytetään kykyä nähdä ympärillään epäkohtia. Edelleen toivotaan piinaavaa sinnikkyyttä ja suorasukaista tapaa ilmaista itseään sekä suullisesti että kirjallisesti.

Olen käytettävissä Suomen valtakunnanvalittajan virkaa täytettäessä.

Katson pätevöityneeni virkaan Suomessa 46 vuoden aikana asumalla sekä maalla että kaupungissa, tekemällä töitä sekä yksityisellä että julkisella sektorilla, vierailemalla n. 30 verrokkimaassa ja kannattamalla lahtelaisia urheiluseuroja.

Valittaminen on Suomessa tehty niin helpoksi, että todellisesta aiheesta valittavan ääni hukkuu turhasta ruikuttavien joukkoon. Netin keskustelupalstoilla meno on aivan villiä. Totuudeksi kelpaa mikä tahansa - musta valkoisella hiivaksi paskapuheen poreiluun.

Nämä blogipalstat, joille kirjoitetaan omalla nimellä, ovat useimmiten hieman tasokkaampaa valittamista. Joskus tosin törmää kommunistivalittajien tsunamiin, mikä on aika raskasta. Kirjoittajia ei ole montaa, mutta kiesus sitä tekstin tulvaa. Pitää suorastaan ihailla heidän uskonsa vahvuutta. Sillä harhaisuudella saisi monesta terveyskeskuksesta napakan lääkityksen.

Hakemukseeni liittyvänä työnäytteenä listaan Alexander Stubbin ja Juhani Tammisen tapaan kolme prinsiippiä, joista löytyy aina laadukasta valittamisen aihetta.

1) Hurskastelu

Tämä perisynti on lähtöisin politiikan piiristä. Kun tulee tilaisuus näpäyttää, se halutaan käyttää. Se on oma ja etenkin puolueen etu. Pienestä asiasta tehdään suurta draamaa. Tästä syystä esim. eduskunnassa ei enää kuule ulkonäköön tai henkilöön kohdistuvia kohteliaisuuksia. Jo pelkkä vihjaus seksuaalisesta ahdistelusta olisi kansanedustajan uran kannalta tuhoisa.

Viime viikon lööppilehdet otsikoivat, kuinka puhemies Sauli Niinistö haluaisi “laittaa eduskunnan seksihäiriköt kuriin”. Järkyttävää hurskastelua. Eduskunta on Suomi pienoiskoossa. Siellä on monia viisaita - jopa älykkäitä ihmisiä ja vastaavasti monia sanan varsinaisessa merkityksessä tyhmiä ihmisiä - jopa ääliöitä.

Älykäs ihminen osaa lukea tilanteen, jossa mies ja nainen kohtaavat. Se mikä ääliön suusta kuulostaa limaiselta ehdottelulta, on älykkään ihmisen tyylitajulla sanottuna imartelua. Kuka vetää tämän rajan? Sauli Niinistö? Jeah, right…

Kun siis tulee tilaisuus näpäyttää, se käytetään. Siksi naisilla on eduskunnassa liipasinsormi herkkänä. Imartelukin saattaa poikia sovinismisyytöksen. Siksi eduskunnassa ei imarrella. Henkistä köyhyyttä.

Muutoin olen sitä mieltä, että sovinisteja löytyy eniten sieltä, missä on huumorintajuttomia naisia.

2) Pahansuopaisuus

Suomessa miehet ovat viime vuosikymmeninä alkaneet näyttää tunteitaan. Se että mies paijaa, halaa ja suukottaa vaimoaan ja lapsiaan, on kulttuurina nuorta, mutta sitäkin tervetulleempaa.

Silti tämän tästä kuulee avioero- ja riitatilanteista, joissa miehen hellyydenosoituksia käytetään lyömäaseena herättämään epäilys hyväksikäytöstä. Asia on niin vakava, että jo pelkkä epäilyksen herättäminen voi aikaansaada peruuttamatonta vahinkoa.

Viranomaisilla ei tietenkään ole muuta vaihtoehtoa kuin tutkia nämä syytökset. Kun tähän yhtälöön ynnätään viranomaisten taipumus asettua asiassa kuin asiassa äidin puolelle ja isää vastaan, ollaan äkkiä oikeusmurhan kynnyksellä.

Millainen hirviö on nainen, joka on valmis laittamaan lapsensa viranomaisten raskaisiin kuulusteluihin vain siksi, että haluaa satuttaa jotakuta toista? Taivas meitä kaikkia sellaisilta varjelkoon.

Muutoin olen sitä mieltä, että seksuaalirikollisia kohdellaan Suomessa aivan liian lempeästi. Siitä taudista ei terapialla parane.

3) Tallimääräykset

Formula I -maailmassa tallimääräykset on kielletty. Suomen eduskunnassa ne ovat oleellinen osa parlamentarismin pöytätapoja.

Eduskunnassa kaikki asiat ratkaistaan lopulta akselilla hallitus-oppositio. Yksittäinen kansanedustaja saa olla asiakysymyksissä jotain mieltä vielä valiokuntatyössä. Isossa salissa äänestettäessä tallimääräykset astuvat voimaan.

Eräs kansanedustaja sanoi vuosia sitten, että “jos ihmiset tietäisivät, miten täällä töitä tehdään, niin äänestysprosentti olisi kymmenen hujakoilla”. Tällä kohtaa viittaan niihin älykkäisiin ja niihin ääliöihin.

Ison salin tallimääräykset saavat parlamentarismista esiin koomisia piirteitä. Yksittäiset kansanedustajat saavat silloin keskittyä hahmottamaan imartelun ja seksuaalisen häirinnän rajaa. Oppositio räksyttää, koska opposition kuuluu räksyttää. Hallitusrintama puolustautuu, eikä rintamakarkureita suvaita yhdessäkään äänestyksessä. Poliitikot muuttuvat karikatyyreiksi.

Pelurien peluri Eero Heinäluoma johtaa oppositiota. Jutta Urpilainen on vajonnut taustamyötäilijäksi. Timo Soinin poissaollessa perussuomalaiset näyttävät eduskunnassa eksyneiltä. Pitkä ajanjakso gallup-mukavuusalueella on saanut Jyrki Kataisen puheissaan hölsäksi ja varomattomaksi. Keskusta puhuu vain Mari Kiviniemen suulla ja toivoo, että vaalirahoitusasioista jo viimein vaiettaisiin. Turha toivo.

Myönnän, utopiaa ja haihattelua on toiveeni siitä, että parlamentarismi toimisi paremmin - toimisi niin kuin sen on alun perin Suomen valtiosääntöä rakennettaessa tarkoitettu toimivan. Joka tapauksessa eduskunta tarjoaa jatkuvasti loistavaa materiaalia valtakunnanvalittajalle.

Toivon, että otatte minut huomioon valtakunnanvalittajan virkaa täytettäessä. Jos minut kuitenkin jostain syystä sivuutetaan, voitte varautua pitkään valituskierteeseen.

Hollolassa 19.9.2010

Ilkka Talasranta