Ilkka Talasranta: Viihteen vaikeat ajat
Ihastelin ja nauroin ääneen Maikkarin viihdeohjelma Putouksen kapakkatappelusta kertovaa sketsiä ja laulua. Se tuntui klassikolta jo syntyessään. Pelottavaa oli se, että kiittelin naurun lomassa isoon ääneen sketsiä “hyvin harjoitelluksi”. Pitääkö sitä erikseen kiitellä?
Hyvin harjoiteltu on puoliksi tehty. Hyvin harjoiteltu on myös nykyään luvattoman harvinaista suomalaisessa tv-viihteessä. “Kyllä se sitten iltamissa” tai “pitää varoa, ettei tuoreus kärsi” ovat repliikkejä, joilla korvataan harjoittelu. Kuitenkin sisältö ratkaisee. Hyvät esiintyjät ovat hyviä esiintyjiä, mutta harjoituskaan ei aina riitä. Parhaatkin koomikot ja komediennet joutuvat paskarakoon silloin, kun käsikirjoitus mättää.
Lauantai-iltana jokainen tv-kanava ampuu norsupyssyllä viihdettä ja kilpailu katsojista on raakaa. Ylen kanavilla on vuosien mittaan nähty useita uutta luovia viihdeohjelmia. Näkemystä, riskinottoa ja uskallusta - viimeisimpänä komeana onnistumisena Kultainen TV -pystillä palkittu TV1:n Ihmebantu. Valitettavasti se oli piilotettu myöhäisiltaan ja jäi siksi marginaaliin. Saisiko uusinnan ihmisten aikaan, please.
Juuri nyt YLEn lauantai-illan uudet viihdeavaukset sukeltavat todella syvällä. TV2:n pitkään ja huolella rakennettua Lauantaiviihdettä markkinoidaan “vanhana kunnon viihteenä”. Itselläni ei tule mieleen yhtäkään vanhaa kunnon viihdesarjaa, jossa käsikirjoitus olisi ollut yhtä puisevaa kuin Lauantaiviihteessä. Näyttelijöiden piikkiin epäonnistumista ei voi laittaa. Esko Roine, Lari Halme ja Anna-Maija Tuokko vieraineen tekevät sen, mitä kuusijuhlatasoisella käsikirjoituksella voivat. Huono käsikirjoitus laittaa näyttelijät paskarakoon. Ja tämän jälkeen käännetään kanava ykköselle.
Vielä ällistyttävämpi tapaus on TV1:n Make Up - jäykkä, teennäinen ja pystyyn kuollut. Suuresti arvostamani tilaaja Harri Virtanen on useimmiten osunut oikeaan, mutta näköjään kaikki ampuvat välillä huteja. Make Up yrittää olla pikkutuhma yökerhoshow, muttei ole kumpaakaan. Nicke Lignell, Jani Toivola ja Lari Halme (jälleen) taistelevat hampaat irvessä saadakseen kömpelösti kirjoitetuista repliikeistään jotain irti. Ei irtoa.
Make Upin käsikirjoittajat ovat ruotsalaisia. He ovat tutustuneet juontajakolmikkoon googlettamalla ja tekevät siltä pohjalta Nickelle, Janille ja Larille hellanduudelis-hauskoja vuorosanoja Ruotsista käsin. Ne käännetään suomeksi ja sitten show kuvataan kourallisen naisyleisöä läsnäollessa. Pölyisempiä ja huonompia juttuja saa etsiä.
Ohjelman livebändi on maamme huippua, mutta yksikään juontajista ei yllä likikään samalle tasolle “yökerholaulajina”. Kiusallista. Kallis tuotanto ja aivan metsään. Tätä väsymystä meille tarjotaan kevätkaudella 22 jakson verran. Sinä aikana toivoisi jonkinlaista kehitystäkin tapahtuvan. Pikku vinkki: vaihtakaa käsikirjoittajat.
MTV3:n Putous on kyennyt jo muutaman jakson aikana kehittymään. Ensimmäinen jakso oli mitä oli, mutta sen epäonnistumiseen reagoitiin välittömästi. Putous parantaa koko ajan. Niin tapahtuu ammattilaisten vastatessa sisällöstä. Tarvitaan hyvät esiintyjät. Tarvitaan hyvä käsikirjoitus. Tarvitaan molemmat.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Vaikeat ajat tuottavat kansalaiselle tarpeen viihteeseen. Mieleen tulevat välirauhan aikana tehdyt kotimaiset filmit, mm. SF-paraati.
Viihteenteon kriisi puolestaan vain osoittaa, että digitalisointi ja Internet ovat onnistuneet hajoittamaan kohdeyleisön pieniksi kiinnostusryhmiksi. Enää ei ole välttämätöntä edes katsella televisiota, kun miltei kaiken saa netistä.
Millaista televisio-ohjelman pitäisi olla aikana, jolloin Internetille omistetaan enemmän aikaa kuin televisiolle? Televisio välineenä alkaa olla kypsässä elinkaaren vaiheessaan niin kuin radio 1960-luvun lopulla tai sanomalehti 1940-luvun lopulla.
Minusta Ilkka Talasrannan avaus oli hyvä johdanto asiaan viihteenteon näkökulmasta. Viihteenkäytön näkökulma on sitten laajemman lukijakunnan asia.
Kannattaa muistaa, että Ilkka Talasranta oli ideoimassa uutta levy-yhtiömallia euroviisuihin, joilla saatiin Suomen ainoa voitto euroviisuissa. Talasrannalle kuuluisi joku Suomalaisen viihteen rintarikunnan komentajan kunniamerkki asiasta.
Ilkka,
jos mies on ollut ikänsä viihteen ja huumorin kanssa tekemisissä, niin pitäisi sitä hieman kanssa osata sietää, heh.
Suomalaisia tv-ohjelmia hyvin harvoin seuraavana, ne harvat kerrat töllön ääressä vahvistavat kyllä mielipiteesi. TV-viihteen tila tuntuu olevan suhteellisen surkea muuallakin.
Katsellessani päivittäin USAn kahta (mielestäni) parasta talkshow/komediajuontajaa, Jon Stewartia sekä Stephen Colbertia, joiden päivittäinen polittinen satiiri on huonoimmillaankin riemastuttavaa, mietin usein, olisiko vastaavalle markkinoita Suomessa? Tai Saturday Night Live-formaatille? SNL:n taso on toki laskenut, mutta on edelleen (ajoittain) pirun tasokasta viihdettä.
Täältä Saksasta en vielä kauheasti ole kopioitavaa löytänyt, tosin TVTotal:n purevuus toimisi Suomessakin.
Kylmä tosiasia on kai tv-yhtiöiden mielestä se, että käsikirjoitettu viihde on niin kallista ettei sitä kannata tosissaan tehdä. Tosin eipä sketsi- tai varieteeohjelmien tuotanto studio-oloissa ole siitä kalleimmasta päästä, eli sittenkin ongelmana taitaa olla käsikirjoituspuoli. Pienet markkinat eivät oikein mahdollista laajapohjaista indy-komediaskeneä (niinkuin vaikka New Yorkin komediaklubit), joista hyvät viihdekäsikirjoittajat sitten siirtyisivät kaapelikanaville ja sitä kautta isoihin yhtiöihin.
Ongelma kai on kaikkien tiedossa.. Mitäs Ilkka itse ehdotat ratkaisuksi?

Kommentoi 5 kommenttia